Lauttasaaressa

Länsiulapanniemessä viimeiset vesikasvit huojuvat aallokossa, pian tulee kylmä, jäätävä tuuli, puhaltaa pohjoisesta, ruohot katoavat rannasta  

Matkahuollon talo on lähtövuorossa.  Jäämmekö kaipaamaan?  Riippuu ehkä siitä, mitä on tulossa tilalle.  

 Metron tulevaa sisäänkäyntiä varten on Koivusaareen rakennettu monumentteja. Ketään ei näy missään. Silloin tällöin skeittarit harjoittelevat oranssien seinien väleissä. Siellä täällä näkyy kivikasoja, joista skeittilaudalle saa mukavia esteitä. Koivusaaren oranssien monumenttien väliin jää kapeita kujia Rakennusten pinnat ovat verkkoa, ettei graffiteista tule haittaa Onko tämä tehdas? Savupiiput ainakin on korkeat Helikoptereita varten on maassa valtavia nuolia ja tekstiä

Kesämökillä on ollut ongelmana lepakot, jotka majoittuvat kesäisin talon ulkoverhouksen alle. Niitä ei oikein saa hätistellä eikä niitä kovin helpolla edes pystyisi pakottamaan siirtymään itse valitsemastaan kolosta. Asiantuntijat suosittelevat kunnollisen pöntön rakentamista lähistölle, sellaiseen paikkaan, missä niistä ei ole haittaa. Rakensin siis pöntön kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Seikkaperäiset piirustukset löysin Luonnontieteellisen keskusmuseon sivuilta. Ensikertalaiselta työ vei aika paljon aikaa, mutta lopulta olin ylpeä saavutuksestani.  Siellä se pönttö nyt odottaa kevättä, kun lepakot siirtyvät talvipesästään taas kohti mökkiä. Jospa ne tällä kertaa valitsisivat uuden pöntön, että saamme nauttia aamukahvit rauhassa ilman pikku ötököiden rapistelua hirsiseinän takana. Ohjeen mukaan pönttö kannattaa sijoittaa auringonpaisteiselle seinälle, mahdollisimman korkealle,  yli kolmeen metriin. Meidän mökissämme korkeus ei aivan riittänyt. Ohjeen mukaan pönttö olisi pitänyt m

Syntymäpäivieni kunniaksi vein aikuiset lapseni kierrokselle Helsingin keskustassa. Tein retkeä varten karttakuvan, johon keräsin tärkeitä paikkoja ja vuosilukuja. Merkkasin heille isoäidin ja isoidän paikat, sekä muutamia omiakin. Olin yllättynyt, miten paljon paikkoja löytyi tältä pieneltä alueelta. Äitini syntyi Vallilassa, ja asui Helsingissä koko ikänsä. Hän kävi koulua Krunikassa ja meni 1930-luvulla töihin vakuutusyhtiö Kalevaan,  Mannerheimintien ja Kaivokadun kulmaan. Isä muutti kaupunkiin vasta sodan jälkeen Viipurista, mutta ehti silti olla mukana monessa paikassa. Hän teki työuransa ensin Sokoksen huonekalumyynnin vastaavana ja sitten SOK:ssa.  Itsekin olen ehtinyt keskustassa moneen paikkaan, joista ensimmäinen on harrastajabändimme keikka Tavastialla vuonna 1978. Pekka Sauri piti maanantaisin Diggiteekkiä, johon hän varmaan hupimielessä pyysi bändimme, jolla oli ainakin hieno nimi: Suuri kieltäymys Äitini ja isäni paikat Helsingin keskustassa, sekä muutama omakin. Bottan

Välillä pitää päivittää omaa esittelyä erilaisissa nettipalveluissa. Suomen taiteilijaseura ylläpitää sivustoa nimeltä Kuvataiteilijamatrikkeli. Siellä kaikki seuran jäsenjärjestöissä mukana olevat saavat kertoa itsestään ja esitellä teoksiaan. Aina näitä ei jaksa ylläpitää, mutta nyt oli taas aika. Kyllähän näitä teoksia ostaakin saa. En ole vielä toimittanut yhtään Rikhardinkadun taidelainaamoon, mutta sekin aika tulee. Tältä näyttää öljy- ja akryyliväreillä tehty teokseni Too Much, sivustolla kuvataiteilijamatrikkeli.fi

Isokaarella on valtaisa määrä omenapuita, mutta ainakin yksi kirsikkapuu, K-kauppa Oliivin edessä. Kukinta on lyhyt mutta loistelias  

 Jos syksyllä ei ehtinyt lakaista lehtiä pihalta, pitää se tehdä keväällä. Onneksi on moottorit, joilla saa surinaa ja suihketta

Välillä pitää kylpeä, olit sitten ihminen taikka varis.  Kaikenmaailman syöpäläiset kerääntyvät sinne siipisulkien väliin, eikä niistä oikein pääse muuten eroon kuin raikkaassa kylvyssä, tässä tapauksessa Kaskisaareen vievän sillan alla Katajaharjussa.  

Tarkkaavainen katsoja saattaa joskus törmätä ihan tavallisella metsäpolulla entisiin aikoihin. Silloin kaikki tavara kuljetettiin hevosilla. Nyt niillä viedään pelkkää olutta, mainosmielessä.  Tallensin tämän muinaisuuden videolle Lauttasaaressa, Myllykallion itäpuolella kulkevalla kävelytiellä huhtikuun alussa

Kävin syksyllä 2018 katsomassa taidenäyttelyn MUU Kaapelissa ja kirjoitin siitä oheisen jutun. Teksti on julkaistu myös MUU:n nettisivuilla. Olen lisäksi lukenut tekstin  podcastiini . ========= NÄKYMIÄ TIMO KOKON NÄYTTELYYN MOMENTARY APPERARANCE: KATHARSIS Timo Kokon näyttelyn huomiotaherättävin teos on  sijoitettu keskelle tilaa. Teos hallitsee mittakaavansa johdosta koko galleriaa, ja vaikuttaa myös tärkeimmältä teokselta taiteilijalle itselleen. Pari muutakin teosta näyttelyyn on tuotu, mutta ilman selityksiä ne eivät avaudu samalla tavalla. Suuri teos onkin mielenkiintoinen. Kokko kertoi saaneensa positiivista palautetta teoksen edellisestä versiosta, kun se oli esillä Kuopion taidemuseossa muutama vuosi sitten. Ihmiset pitivät siitä. Nyt on värejä muutettu, mutta perusperiaate on sama. Teoksen toteutuksessa on käytetty paljon läpinäkyvää muovikalvoa, joka on levitetty rakennustelineiden päälle. Katsojat johdatetaan tämän ison kalvopinnan alle jäävään tilaan, ikäänkuin k