Lauttasaaressa

Kävin syksyllä 2018 katsomassa taidenäyttelyn MUU Kaapelissa ja kirjoitin siitä oheisen jutun. Teksti on julkaistu myös MUU:n nettisivuilla. Olen lisäksi lukenut tekstin  podcastiini . ========= NÄKYMIÄ TIMO KOKON NÄYTTELYYN MOMENTARY APPERARANCE: KATHARSIS Timo Kokon näyttelyn huomiotaherättävin teos on  sijoitettu keskelle tilaa. Teos hallitsee mittakaavansa johdosta koko galleriaa, ja vaikuttaa myös tärkeimmältä teokselta taiteilijalle itselleen. Pari muutakin teosta näyttelyyn on tuotu, mutta ilman selityksiä ne eivät avaudu samalla tavalla. Suuri teos onkin mielenkiintoinen. Kokko kertoi saaneensa positiivista palautetta teoksen edellisestä versiosta, kun se oli esillä Kuopion taidemuseossa muutama vuosi sitten. Ihmiset pitivät siitä. Nyt on värejä muutettu, mutta perusperiaate on sama. Teoksen toteutuksessa on käytetty paljon läpinäkyvää muovikalvoa, joka on levitetty rakennustelineiden päälle. Katsojat johdatetaan tämän ison kalvopinnan alle jäävään tilaan, ikäänkuin k

Heinäkuussa 2018 julkaistiin satukirja, jossa on satuja kahdeksalta kirjoittajalta, minä mukaanlukien. Kirja on nimeltään Satumaiset salaisuudet, kustantaja Lector. Kustantaja näkyy  myyvän kirjaa alennuksella omilla sivuillaan , mutta se on myös tilattavissa  Adlibriksen  tai  Prisman  verkkokaupoista. Sama kustantaja julkaisi myös edellisen satukirjamme vuonna 2017, nimeltään  Seikkailuja satumaissa . Oma satuni on nimeltään Samu. Se on kertomus neljäsluokkalaisen pojan seikkailuista jäätelönhakumatkalla. Samu on käymässä isänsä luona ja saa tehtäväkseen käydä kaupassa ostamassa jälkiruokaa. Isä asuu nykyään Henkka-sedän kanssa. Samu saa mukaansa sormuksen, jossa Henkan mukaan on taikavoimia. Millaisiin seikkailuihin Samu lopulta joutuu? Onko kaikki varmasti totta, vai pelkkää runoilija-Henkan mielikuvitusta? Luin kirjan tekstin myös podcastiini. Se on kuunneltavissa alta tai suorasta linkistä .

Kesäkuussa 2018 osallistuin Lauttasaaren kartanossa kesän avajaisiin. Tapahtuman yhteydessä kävin haastattelemassa Koneen säätiön johtajaa Anna Talasniemeä. Podcastin voi kuunnella alta. Suora linkki on tässä . Koneen säätiö kunnosti pitkään tyhjänä seisseen Lauttasaaren kartanon omaan käyttöönsä pieteetillä. Kesäkuun alussa säätiö järjesti kesän avajaiset ja kutsui kaikki lauttasaarelaiset tutustumaan taloon. Itse osallistuin avajaispäivänä taiteilija Leena Kelan performanssiin, jossa oli teemana erilaiset matot ja niiden rooli ihmisten arkipäivässä. Leena Kela oli koonnut ryhmän ja osallistui myös itse esitykseen. Jokainen esiintyjä toi esiin oman suhteensa, niin siis mattoihin, aivan tavallisiin  mattoihin. Itse kääriydyin salin kulmauksessa räsymattoon, joka oli kiinnitetty oven rakoon, niin että se pysyi vaakasuorassa asennossa. Kääriytymiseni sulki ajoittain sisäänkäynnin saliin, mikä Leena Kelan mielestä oli performanssiesityksen kannalta oikein sopivaa.

Pidin juhannuksen alla Lauttasaaren kirkossa soolokonsertin, sunnuntaina 17.6. 2018  Konsertissa esitin improvisoitua musiikkia. Lauloin, soitin pianoa sekä huilua.   Konsertissa esitin kolmen vartin ajan improvisoitua musiikkia laulaen, huilulla ja pianoa. Johanna Venho kirjoitti Kirkko ja kaupunki -lehteen konsertistani kauniisti, teksti löytyy  täältä , Yleisöä oli parikymmentä, mikä oli ihan mukava määrä. Ei näyttänyt mitenkään tyhjältä. Yleisö piti kuulemastaan, sillä useita tuttuja tuli konsertin jälkeen kiittämään minua. Johanna Venhon artikkeli Kirkko ja kaupunki -lehden kolumnissa lämmitti jälkeenpäin. Seurakunnan kanttori, Marjukka Andersson, oli ollut ovella vastaanottamassa kiitoksia. Hänkin vaikutti tyytyväiseltä konserttiin. VIDEO KONSERTIN HARJOITUKSISTA LAUTTASAAREN KIRKOSSA MUSIIKILLINEN SISÄLTÖ Aluksi lauloin muutaman sävelen pituisia melodioita sekä kokeilin myös pelkkiä äännähdyksiä. Tämän avulla kirkkosalin akustiikka tuli esille. Sitten jätin so

Kirjoitan mielelläni tarinoita. Tässä eräs, joka tapahtuu Lauttasaaressa. Luin tekstin myös podcastiin PERÄMOOTTORI Kevät oli tullut hieman liian aikaisin. Jo toukokuussa kukkivat omenapuut ja lämpötila nousi useana päivänä yli hellerajan. Ei sellainen nyt oikein suomalaiselle passaa. Mökilläkin oli hyttysiä niin paljon, ettei ulkona pystynyt liikkumaan. Mihin tässä oikein ollaan menossa? Ja se venekin piti saada huollettua. Tai lähinnä kai perämoottori. Se ei lähde käyntiin enää niin helposti. Appiukon aikana kaikki mökillä oli viimeisen päälle viritettyä, mutta nyt vastuu koneista ja laitteista näyttää siirtyneen minulle. Mutta miten minä näistä veneasioista voisin tietää, kun en ole koskaan vesillä liikkunut? Mutta eihän se nyt ole kuin perämoottori. Ihan tavallinen viiden hevosvoiman Mercury. Sillä pääsee viisi henkilöä hitaasti mutta varmasti järven yli saareen. Viime kesänä se alkoi temppuilla, joten se on nyt tuotu kaupunkiin. Huolto sille pitää saada. Missä noita