Novelli Lauttasaaresta: Perämoottori

Kirjoitan mielelläni tarinoita. Tässä eräs, joka tapahtuu Lauttasaaressa. Luin tekstin myös podcastiin




PERÄMOOTTORI

Kevät oli tullut hieman liian aikaisin. Jo toukokuussa kukkivat omenapuut ja lämpötila nousi useana päivänä yli hellerajan. Ei sellainen nyt oikein suomalaiselle passaa. Mökilläkin oli hyttysiä niin paljon, ettei ulkona pystynyt liikkumaan. Mihin tässä oikein ollaan menossa?

Ja se venekin piti saada huollettua. Tai lähinnä kai perämoottori. Se ei lähde käyntiin enää niin helposti. Appiukon aikana kaikki mökillä oli viimeisen päälle viritettyä, mutta nyt vastuu koneista ja laitteista näyttää siirtyneen minulle. Mutta miten minä näistä veneasioista voisin tietää, kun en ole koskaan vesillä liikkunut?

Mutta eihän se nyt ole kuin perämoottori. Ihan tavallinen viiden hevosvoiman Mercury. Sillä pääsee viisi henkilöä hitaasti mutta varmasti järven yli saareen. Viime kesänä se alkoi temppuilla, joten se on nyt tuotu kaupunkiin. Huolto sille pitää saada.

Missä noita oikein huolletaan? Ja mitä sellaisesta pitää maksaa? Kallista lystiä ainakin tuntuu olevan, tavallinen keväthuolto yli satasen. Eikö nyt joku tuttu osaisi tehdä, ettei tarvitse maksaa kiskurihintoja? Eipä ole sellaisia tuttuja. Enää ei kesämökkeily taida olla muodissa. Tai sitten ihmisillä on vain niin paljon rahaa, että ostavat kalliita laitteita, joita ei tarvitse huoltaa koskaan. Sellainen sopisi kyllä minullekin. Mutta rahaa ei minulle vaan ole siunaantunut. Ehkä sitten joskus, jonain vuonna.

Onneksi on netti. Löysin vertailusivuston, jonka mukaan halvimmalla tekee joku lauttasaarelainen firma. Katuosoitekin herätti heti luottamuksen, Veneentekijäntie. Hinta oli alle puolet siitä, mitä muut pyysivät. Tuossa firmassa tunnuttiin ymmärtävän asiakasta. Ei kukaan halua maksaa vanhan perämoottorin perushuollosta kahtasataa euroa. Tämä firma pyysi alle satasen.

Viikko sitten vein moottorin Lauttasaareen. Veneentekijäntiellä oli vaikka kuinka paljon alan yrityksiä. Suurin osa myi uusia veneitä, toiset olivat keskittyneet veneilyasuihin. Yhden näytteikkunassa oli skootteri. Kai sellaisen voi ottaa mukaan isoon purjeveneeseen, että pääsee sitten satamassa hyvin liikkumaan. Meidän pikkuinen paatti ei varmaan edes pysyisi pinnalla, jos sinne raahattaisiin tuollaisia vehkeitä. Muutama ruokakassi ja pari pulskaa matkustajaa saavat sen kulkemaan jo huolestuttavan syvällä.

Nettivertailussa pärjännyt firma löytyi vasta pienen etsiskelyn jälkeen. Sisäänkäynti oli pihan puolella, ja sinne pääsi vain verkkoaidassa olevan portin kautta. Firman nimi oli pienessä kyltissä oven vieressä. Avasin oven ja astuin käytävään. Sen päässä kajasti valoa.

Myymälätila oli pieni mutta viihtyisä. Avoimesta ovesta näkyi takatilaan, jota ilmeisesti juuri siivottiin. Vanha perämoottorinromu työnnettiin luukusta ulos. Römähdys täräytti lattiaa. Öljy tuoksui, kuten näissä paikoissa varmaan pitääkin. Pian myymälään löntysteli leveäkasvoinen mies, jolla oli päällään liian pieni t-paita. Vatsa roikkui housunkauluksen päällä. Vasen käsi oli tatuoitu täyteen sinisiä kuvioita.

— Mitäs teille?
— Perämoottori pitäis saada huoltoon.
  Mies kurkisteli taakseni.
  — Missäs se moottori on? Taskussa vai?
  — Heh heh, ei kun en jaksanut kantaa sitä. Se on autossa.
  — Otetaan noi kärryt, niin saadaan se tänne.
  — Jaa tuota, haluaisin ensin tarkistaa, että pitäähän se hinta paikkansa, joka netissä kerrottiin.
  — No hinta riippuu tietysti vehkeen mallista. Isot koneet maksaa enemmän.
  — Joo, se on vaan tollainen viisiheppanen Mercury. Alle satasen pitäis nettisivujen mukaan saada teiltä perushuolto.
  — Eiköhän se sillä lähde.
  Mies otti ovensuusta kärryt, joiden kanssa haimme sitten moottorin korjaamoon sisälle.
  — Miltä näyttää? kysyin. Siis pitääkö se hinta paikkansa?
  — Kyllä se oli ihan passeli arvio, mies vastasi. Tää on valmis viikon kuluttua.

Sain mukaani punaisen lapun, johon oli kirjattu koneen merkki, päivämäärä ja allekirjoituksena miehen tekemä hätäinen söherö. Lapun toisella puolella oli firman nimi ja sen alla isolla teksti: NOUDETTAVA LIIKKEESTÄ ja sitten noutopäivämäärä, jonka mies oli sutannut yhtä sotkuisella käsialalla kuin oman nimensä.

Nyt on viikko kulunut. Suomessa on kärvistelty poikkeuksellisen kuumassa toukokuussa. Töissä on ollut rankkaa enkä todellakaan ole jaksanut ajatella perämoottoreita. Onneksi ei ole tarvinnutkaan. Onhan huoltofirmat keksitty. Tänään olen varautunut hakemaan moottorin Lauttasaaresta. Suojasin auton takakontin jo valmiiksi pressulla. Aina niistä kuitenkin valuu jotain.

Lauttasaaren teollisuusalue on kuihtunut vuosien varrella. Kävin täällä joskus lapsena ja silloin lähistöllä oli ties mitä tupakkatehtaita ja venäläisten autojen kauppoja. Nyt on jäljellä enää veneiden myyntiin erikoistuneita liikkeitä. Huoltofirmat tuntuvat piilottelevan venekauppojen takana. On vaikea löytää tuttua metalliporttia.

Takahuoneessa näyttää olevan menossa taas siivousoperaatio, kun astun sisään. Sama vatsakas mies tulee palvelemaan. Nyt hänellä on päällään paita, jossa on ruusun kuva. Ojennan lapun miehelle.

— Mulla on täällä Mercury huollossa.
  Mies ottaa lapun kouraansa, kääntää sen ympäri, ja ojentaa sitten takaisin. Hän ei tee elettäkään hakeakseen moottoria.
  — Niin siis, eikö se ole vielä valmis? kysyn hieman hämilläni.
  — Se oli eilen, mies vastaa.
  — No hyvä, sitä minäkin, sanon.

Mutta mies ei vieläkään mene hakemaan moottoriani. Hän katsoo minua kuin ihmetellen, että vielä olen täällä.
  — Se oli siis valmis jo eilen, hän jatkaa, kun ei pääse minusta millään eroon. Se olis pitänyt hakea silloin.
  — Mutta minähän tulin tänään. Olen nyt valmis viemään sen pois. Eilen en ehtinyt, kun oli töissä kiireitä. Voin maksaa vaikka ylimääräistä.
  — Ei me voida säilyttää täällä asiakkaiden töitä loputtomiin. Pienet tilat. Säästetään kuluissa. Lapussa luki, että olis pitänyt hakea eilen. Noutamattomat työt kipataan tuonne takapihalle. Voit käydä penkomassa sitä kasaa. Siellä se on muiden joukossa.