Soolokonsertti Lauttasaaren kirkossa

Pidin juhannuksen alla Lauttasaaren kirkossa soolokonsertin, sunnuntaina 17.6. 2018  Konsertissa esitin improvisoitua musiikkia. Lauloin, soitin pianoa sekä huilua.   Konsertissa esitin kolmen vartin ajan improvisoitua musiikkia laulaen, huilulla ja pianoa. Johanna Venho kirjoitti Kirkko ja kaupunki -lehteen konsertistani kauniisti, teksti löytyy täältä,

Yleisöä oli parikymmentä, mikä oli ihan mukava määrä. Ei näyttänyt mitenkään tyhjältä. Yleisö piti kuulemastaan, sillä useita tuttuja tuli konsertin jälkeen kiittämään minua. Johanna Venhon artikkeli Kirkko ja kaupunki -lehden kolumnissa lämmitti jälkeenpäin. Seurakunnan kanttori, Marjukka Andersson, oli ollut ovella vastaanottamassa kiitoksia. Hänkin vaikutti tyytyväiseltä konserttiin.

VIDEO KONSERTIN HARJOITUKSISTA

LAUTTASAAREN KIRKOSSA

MUSIIKILLINEN SISÄLTÖ
Aluksi lauloin muutaman sävelen pituisia melodioita sekä kokeilin myös pelkkiä äännähdyksiä. Tämän avulla kirkkosalin akustiikka tuli esille. Sitten jätin soimaan jonkin melodianpätkän ja siirryin sen kanssa pianon ääreen. Pianolla soitin aluksi edellistä melodiaa, kunnes laajensin sitä ja otin mukaan muitakin aihelmia. Tässä ensimmäisessä piano-osuudessa pyrin pitämään soiton diatonisena, soitin siis vain valkoisilla koskettimilla. Tarkoitus oli saada aikaan tutun kuuloista ja samalla voimakasta musiikkia. Mitään tuttuja melodioita en käyttänyt, vaan hain minimalistista tunnelmaa, toisteista ja soljuvaa soittoa.

Kun olin soittanut pianon noin kymmenen minuutin ajan, siirryin seuraavaan vaiheeseen. Tein siirtymän siten, että aloin pianolla toistaa taas jotain muutaman sävelen melodiaa, jonka nappasin myös lauluun, ja siirryin sen avulla seuraavan soittimen, huilun, ääreen. Huilulla aloitin siis tällä pianon ääressä keksityllä melodialla, mutta improvisoin sitten sen avulla kaikkea mieleen tulevaa. Tarkoitus oli soittaa huilua viisi minuuttia ilman säestystä ja sen jälkeen viisi minuuttia säestyksen kanssa, mutta voi olla että huiluosuus jäi suunniteltua lyhyemmäksi. Säestykseksi olin äänittänyt kymmenen minuuttia sellon soittoa, joista ensimmäiset viisi minuuttia käytin huilun säestykseksi ja vaihdoin sitten lauluun. Sellon soittama melodia oli seuraavanlainen: minuutti e-säveltä, sitten g:n kautta siirtymä h-sävelelle ja taas g:n kautta takaisin. Tämä oli siis tyypillinen borduna-säestys, jota keskiaikaisessa musiikissa käytettiin paljon. Viiden minuutin kohdalla siirryin siis huilusta lauluun, mutta säestys jatkui samanlaisena.

Lauluosuus oli myös suunniteltu siten, että siinä olisi viisi minuuttia säestyksen kanssa ja sitten viisi minuuttia ilman säestystä. Tämän lauluosuuden oli kai tarkoitus olla koko esityksen keskeinen osa, sillä olin markkinoinut konserttia lauluimprovisaationa. Ilmeisesti en keksinyt kovin paljon laulettavaa siinä vaiheessa, kun viiden minuutin säestysosuus loppui. Varsinaisen lauluimprovisaation osuus konsertista saattoi siis jäädä aika lyhyeksi, vaikka käytinhän toki aloitusosuudessakin lauluääntä. Tarkoitus oli kuitenkin tässä kohdassa tuottaa vielä viisi minuuttia laulua ilman säestystä, jolloin lauluosuuden pituus olisi ollut yhteensä kymmenen minuuttia, kuten muutkin osuudet. En kuitenkaan halunnut toistaa alussa tehtyjä ääntelyjä, enkä oikein keksinyt muutakaan laulullista materiaalia. En oikein muistanut, mitä olin tähän kohtaan edes suunnitellut. Tai sitten borduna-säestyksellinen osuus vei ajatukseni niin paljon keskiaikaiseen tyyliin, että en osannut irrottautua siitä. Tätä kohtaaa voisi jatkossa hieman työstää.

 Lauluosuuden jälkeen siirryin taas pianon ääreen, taas jollain soimaan jätetyllä melodianpätkällä. Tällä kertaa oli tarkoitus soittaa toisenlaista musiikkia kuin ensimmäisessä piano-osuudessa. Siinä oli diatonaalista, harmonista ja tutunkuuloista musiikkia. Tähän osuuteen olin varannut riitasointuista, rikkonaista ja yllättävämpää soittoa. Tämä kohta tuntui etukäteen kaikkein selvimmältä kohdalta, sillä juuri sellaista musiikkia soitan usein omaksi ilokseni kotona tai missä ikinä pääsen pianon kanssa kosketuksiin. Tämä osuus olikin toimiva, mutta suunniteltu kymmenen minuuttia alkoi silti tuntua hieman pitkältä. Osuuden lopussa lisäsin soittoon hieman laulua, jotta pääsisin mukavasti siirtymään viimeiseen vaiheeseen. Kellon mukaan tämän osuuden lopussa aikaa oli kulunut hieman alla neljäkymmentä minuuttia, oltiin siis melkein tavoitteessa.