Siirry pääsisältöön

Tekstit

Joutsenvideo saa huomiota

Torstaina oli mediamylläkkää, kun sekä Hesari että MTV Uutiset halusivat tehdä juttua kuvaamastani joutsenvideosta. Törmäsin nimittäin Lauttasaaren sillalla sattumalta hauskaan kohtaukseen, jonka sain kuvattua videolle heti tuoreeltaan.   
Uusimmat tekstit

Syksy saapuu

Länsiulapanniemessä viimeiset vesikasvit huojuvat aallokossa, pian tulee kylmä, jäätävä tuuli, puhaltaa pohjoisesta, ruohot katoavat rannasta  

Matkahuolto katoaa

Matkahuollon talo on lähtövuorossa.  Jäämmekö kaipaamaan?  Riippuu ehkä siitä, mitä on tulossa tilalle.  

Koivusaaren oranssit

 Metron tulevaa sisäänkäyntiä varten on Koivusaareen rakennettu monumentteja. Ketään ei näy missään. Silloin tällöin skeittarit harjoittelevat oranssien seinien väleissä. Siellä täällä näkyy kivikasoja, joista skeittilaudalle saa mukavia esteitä. Koivusaaren oranssien monumenttien väliin jää kapeita kujia Rakennusten pinnat ovat verkkoa, ettei graffiteista tule haittaa Onko tämä tehdas? Savupiiput ainakin on korkeat Helikoptereita varten on maassa valtavia nuolia ja tekstiä

Lepakot pönttöön

Kesämökillä on ollut ongelmana lepakot, jotka majoittuvat kesäisin talon ulkoverhouksen alle. Niitä ei oikein saa hätistellä eikä niitä kovin helpolla edes pystyisi pakottamaan siirtymään itse valitsemastaan kolosta. Asiantuntijat suosittelevat kunnollisen pöntön rakentamista lähistölle, sellaiseen paikkaan, missä niistä ei ole haittaa. Rakensin siis pöntön kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Seikkaperäiset piirustukset löysin Luonnontieteellisen keskusmuseon sivuilta. Ensikertalaiselta työ vei aika paljon aikaa, mutta lopulta olin ylpeä saavutuksestani.  Siellä se pönttö nyt odottaa kevättä, kun lepakot siirtyvät talvipesästään taas kohti mökkiä. Jospa ne tällä kertaa valitsisivat uuden pöntön, että saamme nauttia aamukahvit rauhassa ilman pikku ötököiden rapistelua hirsiseinän takana. Ohjeen mukaan pönttö kannattaa sijoittaa auringonpaisteiselle seinälle, mahdollisimman korkealle,  yli kolmeen metriin. Meidän mökissämme korkeus ei aivan riittänyt. Ohjeen mukaan pönttö olisi pitänyt m

Äiti, isä, minä sekä Helsinki

Syntymäpäivieni kunniaksi vein aikuiset lapseni kierrokselle Helsingin keskustassa. Tein retkeä varten karttakuvan, johon keräsin tärkeitä paikkoja ja vuosilukuja. Merkkasin heille isoäidin ja isoidän paikat, sekä muutamia omiakin. Olin yllättynyt, miten paljon paikkoja löytyi tältä pieneltä alueelta. Äitini syntyi Vallilassa, ja asui Helsingissä koko ikänsä. Hän kävi koulua Krunikassa ja meni 1930-luvulla töihin vakuutusyhtiö Kalevaan,  Mannerheimintien ja Kaivokadun kulmaan. Isä muutti kaupunkiin vasta sodan jälkeen Viipurista, mutta ehti silti olla mukana monessa paikassa. Hän teki työuransa ensin Sokoksen huonekalumyynnin vastaavana ja sitten SOK:ssa.  Itsekin olen ehtinyt keskustassa moneen paikkaan, joista ensimmäinen on harrastajabändimme keikka Tavastialla vuonna 1978. Pekka Sauri piti maanantaisin Diggiteekkiä, johon hän varmaan hupimielessä pyysi bändimme, jolla oli ainakin hieno nimi: Suuri kieltäymys Äitini ja isäni paikat Helsingin keskustassa, sekä muutama omakin. Bottan

Kuvataiteilijamatrikkelin päivittämistä

Välillä pitää päivittää omaa esittelyä erilaisissa nettipalveluissa. Suomen taiteilijaseura ylläpitää sivustoa nimeltä Kuvataiteilijamatrikkeli. Siellä kaikki seuran jäsenjärjestöissä mukana olevat saavat kertoa itsestään ja esitellä teoksiaan. Aina näitä ei jaksa ylläpitää, mutta nyt oli taas aika. Kyllähän näitä teoksia ostaakin saa. En ole vielä toimittanut yhtään Rikhardinkadun taidelainaamoon, mutta sekin aika tulee. Tältä näyttää öljy- ja akryyliväreillä tehty teokseni Too Much, sivustolla kuvataiteilijamatrikkeli.fi

Kirsikkapuu Isokaarella kukkii

Isokaarella on valtaisa määrä omenapuita, mutta ainakin yksi kirsikkapuu, K-kauppa Oliivin edessä. Kukinta on lyhyt mutta loistelias  

Tove Janssonin palaute näytelmästä

Aloitin taiteilijaurani näyttelijänä. Teimme muun muassa Tove Janssonin näytelmän Kevätlaulu. Siinä esiintyy Nuuskamuikkunen ja Titiuu.  Kirjailija oli tarkkana esityslupien kanssa ja kävi usein ennen luvan myöntämistä itse katsomassa kaikki näytelmät. Meidän näytelmämme ohjaajalle hän kirjoitti kiitoskirjeen, jossa suomeksi sanotaan suunnilleen näin: "Mitä Nuuskamuikkuseen tulee,  olen nähnyt monia versioita, mutta en koskaan  niin vakuuttavaa kuin Katri Nirosen". Tove Janssonin kirje näytelmän ohjaajalle Nuuskamuikkunen ja Titiuu (minä)  

Vanhoille lehdille kyytiä

 Jos syksyllä ei ehtinyt lakaista lehtiä pihalta, pitää se tehdä keväällä. Onneksi on moottorit, joilla saa surinaa ja suihketta

Kylvyssä on ihanaa!

Välillä pitää kylpeä, olit sitten ihminen taikka varis.  Kaikenmaailman syöpäläiset kerääntyvät sinne siipisulkien väliin, eikä niistä oikein pääse muuten eroon kuin raikkaassa kylvyssä, tässä tapauksessa Kaskisaareen vievän sillan alla Katajaharjussa.  

Menneet ajat palaavat - hevosia näkyvissä!

Tarkkaavainen katsoja saattaa joskus törmätä ihan tavallisella metsäpolulla entisiin aikoihin. Silloin kaikki tavara kuljetettiin hevosilla. Nyt niillä viedään pelkkää olutta, mainosmielessä.  Tallensin tämän muinaisuuden videolle Lauttasaaressa, Myllykallion itäpuolella kulkevalla kävelytiellä huhtikuun alussa